lauantai 23. maaliskuuta 2019
HUUTOA, HUUTOA, HUUTOA, HUUTOA
Iiron kirja
HUUTOA, HUUTOA
KOITA NUKKUA
HUUTOA HUUTOA
KOITA NUKKUA
PARKU PÄÄSEE SAATANA
HUUTOA HUUTOA
PÄÄSSÄ ON VANKILA
SE ON SUN
SIELLÄ ON HUUTOA, HUUTOA
MELLAKKA KAPINA
SATA SAATANAN VARTIJAA
PAMPPUA PAMPPUA
MURTUNEITA SOLISLUITA
VITULLISTA KIPUA
KOITA NUKKUA
HUUTOA
HUUTOA
HUUTOA
HUUTOA
Ruusun nimi
Etsin valosta.
Etsin pimeästä.
Etsin pimeästä valosta.
Tässä on piste.
Tästä alkaa minun finis Africaeni.
Se vetää tuntemattomaan kuin smaragdi: toivon, mietiskelyn ja puhtauden kivi.
Tonavalla laivat kuljettavat houkkia pimeään.
Valaat pakenevat rannoille meren melua.
Omne animal triste post coitum.
"Entinen on ruusu, josta on jäänyt vain nimi, meille jäävät vain nimet."
Kuolema on kulkijan päämäärä: lepo ja vapaus.
☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Kuva: Iiro Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti