Iiron äidin äitejä: äiti Kaija Irmeli Olin-Arvola, Iiro Antero Arvola, Iiron äidin äiti Anna Kyllikki Olin os. Lindell, alavas. Iiron äidin äidin isän äiti Matilda Stenfeldt, Iiron äidin mummu Ida Maria Lindell os. Nyman, Iiron äidin ja isän kihlajaiskuva: Kaija Irmeli Arvola, Olin-Arvola os. Olin ja Kari Kalevi Arvola.
Iiron isän sukua: vas. Iiro Antero Arvola, oik. yli. Iiron isän äidin isä Jalmari, Jallu, Piispanen, alla Iiron isä Kari Kalevi Arvola ja mummu Jenny Piispanen, alhaalla Iiron isän äiti Anja Sanelma Arvola os. Piispanen, Iiron isän isä Lauri Olavi Arvola, Iiron äidin ja isän kihlajaiskuva Kari Arvola ja Kaija Olin-Arvola os. Olin.
Iiron äidin sukua: ylhäällä Iiron äidin isän äiti Anna Sofia Olin os. Österberg, oikealla Iiron äidin isän isän äiti Emelie Sofia Olin os. Silferberg, alhaalla vasemmalla Iiron äidin äidin äiti Ida Maria Lindell os. Nyman, äidin äiti Anna Kyllikki Olin os. Lindell, äidin äidin isän äiti Matilda Stenfeldt os. Lindeberg.
Iiron äidin isän isät.
Ylhäällä vasemmalla Anders Wilhelm Olin Iiron äidin isänisänisä, oikealla Robert Österberg Iiron äidin isänäidinisä alla Iiron äidin isänisä Antero Jalmari Olin, vasemmalta alarivissä vasemmalla alhaalla Antero Johannes, Hannes Olin Iiron äidin isä, Iiro Antero Arvola ja Vihtori Lindell Iiron äidin isä.
Isoisä ja tyttären poika. Hannes Olin ja Iiro Arvola. Heissä oli paljon samaa. Iiro sanoi usein, että olisi halunnut tavata isäni. Ehkä he nyt ovat jo saman tuulen sylissä.
Syysretki Heimlaxvikeniin 2.9.2017.
Karavaani
Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä,
karavaani-heimoa retkellä elämän.
Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,
vaelsimmepa auringon alla tai pimeän.
Yli ikuisuuden hietikon valkenevat
monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin;
me nauramme, juomme ja suutelemme — taikka
sudet tuskan saartavat meitä laumoin nälkäisin.
Vaan eteenpäin, ohi päivien kaikenlaisten
karavaania vie iankaikkinen kaipaus.
Ei, ei tule koskaan loppua matkallemme,
ja sen määränä liene vain jokin kangastus.
Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.
Mit’ on parhaintamme syntynyt rakkaudesta
rikastuttaen, kaunistaen elämää,
tomustamme se erkanee ja ikuisesti
karavaani-heimon sielussa kimmeltää.
Näin uusia polvia entiset saattelevat —
tie, etsintä niillä on kaikilla yhteinen,
näyt yhteiset, sama kaipaus kauemmaksi
ja Kohtalo matkasauvana kaikkien.
Uuno Kailas
Iiron viimeinen matka.Iiron hautajaiset.
